Huomaan käyttäytyväni kuin äitini, kun hän piti huolta isästäni, joka oli alkoholisti. Huomaan pelkääväni vähän tulevaisuutta, koska kukaan ei pysty sanomaan, kuinka miehen sairaus etenee, tuleeko täysi invaliditeetti ja milloin.

Luen suomen kieltä, opiskelemisesta saan voimaa. Uuden oppimista voin soveltaa siihen "harrasteeseen", jota teen, eli kirjoitan. (Tarkistin muistiinpanoistani, että tuohon edelliseen lauseeseen tuli eli-sanan eteen pilkku.) Toivon, että pääsen myös joskus opettamaan luovaa kirjoittamista. Voin tehdä suomen kielen opinnot ja kirjoittamisen opinnot. 

En tiedä, saanko miestäni mukaani harrastukseen, joka on teatteri-improvisaatiotyöpajassa käyminen. Paja on tarkoitettu kuntoutujille ja hän menee joukon mukana ihan hyvin niin, että ei tarvitse pysytä "normi-ihmisen" suoritukseen. Väsyminen, hitaus ja huojuminen sallitaan. Mutta voi olla, että hän ei halua tullakaan tuon tasapaino-ongelman vuoksi.