Nyt menee hermot, mies ei ehkä kuitenkaan ole lähdössä Helsinkiin luokseni asumaan, koska "voi olla, että meillä menee niin hyvin, kun emme koko ajan ole toistemme kanssa, vaan välillä olemme erillämme." Tämä soutaminen ja huopaaminen syö hermot, koska minä jo katselin, mitä saisimme asumistukea, jos asuisimme kaksin. Ensi kuun olemme lähes kokonaan samassa paikassa yhdessä, joten se on hyvä aika seurata, jos käymme toistemme hermoon.

Kyseessä ei ole prinssi uljas. Kyseessä ei ole kotioloissa edes kauhean sharmantti mies. Mutta kun hän pistää nahkatakin päälle ja menee "ihmisten ilmoille" - hän on ihana. Teemme ruoat yhdessä. Katsomme tv-sarjoja yhdessä, sillä elokuvia hän ei halua katsoa. On kulunut vuosi. Ja se tuntuu tästä perspektiivistä hirveän lyhyeltä ajalta. En tiedä mitä on tulossa. En voi suoraan ehdottaa, että parin vuoden kuluttua minä voisin muuttaa Tampereelle opiskelemaan filosofiaa. Sillä kevät menee journalismin parissa AMK:ssa ja seuraavana vuonna aioin tehdä loppuun draamapedagogiikan avoimeen yliopistoon, sillä se on kesken. Sitten filosofia, sillä olen kandi, pääaineena filosofia. 

Mutta hän kuitenkin siirsi patjansa sängystä lattialle ollakseen nukkumassa vieressäni.
Ehkä häntä pelottaa, jatkuuko yhteinen tulevaisuus, vai loppuuko kesken. Yksi tyttöystävistä oli jättänyt hänet heti seksin jälkeen. Epäili, että oli ollut liian pieni miehenelin. Ajattelin, jos pelkää, että minä jättäisin jostain syystä. Tai että hän kyllästyisi minuun.

Jos, niin minulla on se rikostoimittaja.