Tavattiin miehen kanssa marraskuussa 2017 Helsingissä, kun hän tuli käymään Tampereelta. Sitä ennen satuttiin yhteen BADOO-palvelussa internetissä. Minä olin pistänyt profiiiin, että rakastan kirjoitamista ja pidän taiteista, olen kiinnostunut teatterista.Hän kirjoitti, että ei ole kaupungin nopein tai komein poika ja on tehnyt teatteria kauan. Niin: ja hänellä on MS-tauti, se haittaa vähän. Päätin ottaa riksin ja painoin "TYKKÄÄ"-nappia. Tuli yhteys. Tuli puhelinsoitto.

Hän tuli Helsinkiin käymään. Oli samana päivänä teatteriryhmäni esitys ja hän kävi katsomassa sen. Ennen rautatieasemalta lähtöään hän sanoi, että sitten minä tulen käymään Tampereella. Se oli kauniisti tehty, ei jäänyt epävarmuuttaa, että missä me tässä mennään. Marraskuun lopulla kävin Tampereella, näin miten hän asuu ja näin kissan. Kissasta hän luopui, koska se esti häntä tulemasta Helsinkiin luokseni. Minullakin on kissa. Kissani reissaa kanssani Tampereelle ja takaisin.

Helsingissä joulukuun alussa hän istui sohvalleni ja huokaisi:"Voi kun me saataisiin yhteinen elämä!" Ja minä vastasin hänelle heti, että ei se ole mahdoton asia, olin nimittäin sitä yhdessä elämistä jo ajatellut. Hän myös kysyi, että olenko minä hänen tyttöystävänsä ja minä vastasin, että kyllä. Sen jälkeen asia pistettiin facebookiin. Käytiin Rytmissä ja miesystäväni soitti äidilleen ja kertoi, että hän nyt seurustelee.

Se oli joulukuuta, nyt helmikuussa käytiin hänen kotipaikkakunnallaan ja tapasin hänen äitinsä, isäpuolensä, isänsä ja äitipuolensa. Olen virallinen miniäehdokas. Outoa, että miehen kotonakäynnin jälkeen ei ollut tosi varma olo, että nyt tässä seurustellaan vaan pikemminkin päinvastoin: kauako tää kestää? Jos tää loppuu? Jos me ei haluta tätä? Jos mä en jaksa tätä MS-tautia? Jos se ei rakasta minua vaan on kanssani vain sen takia, että olisi joku?