Nyt on kulunut vuosi siitä, kun tapasin miehen ensimmäistä kertaa Helsingin rautatieasemalla. Nyt olen tuntenut hänet vuoden verran. Aivan liian vähän aikaa, mutta tarpeeksi tietääkseni, mitä tunnen. Tunnen rakkautta. Kaipuuta. Ikävää. Yhteenkuuluvuutta. Meitä yhdistää monet asiat. Minä tiedän, millaista hänellä on ollut lukiossa, sillä olen ollut samankaltaisessa taidelukiossa. 

Hän pyysi, että tekisin kintaat hänen isälleen ja äidilleen joululahjaksi - isälle on jo kintaat ja äidille tein eilen ja tänään jo toisen valmiiksi. Kerroin sen whatsappissa ja sain vastaukseksi sydämen kuvan. Olemme menossa äidille ennen joulua. Lapsi ei vielä tykkää miehestä, mutta eipä hänen tarvitsekaan, minä pidän huolen, että suhde ei haittaa kasvavaa lasta.

Tapasin miehen erään ystävän. Olikin mielenkiintoisen keskustelu, nainen kysyi mieheltäni, onko hän ikinä menossa naimisiin ja mies sanoi, että jos tulee vastaan joku sellainen, josta hän pitää ja jonka kanssa hän haluaa mennä - ja joka haluaa mennä hänen kanssaan. En nyt jälkeenpäin uskalla sanoa, että osoittivatko kädet minua kohti vai eivät. Ilmassa oli joko minun missaamista - kun tapasin toisen ystävän, tämä IDIOOTTI kertoo, että parisuhteen perusta tällä hetkellä on se lapsi, jonka hän haluaa ja on ollut mukavia miehiä vastassa, mutta että jotain ollut miksi ei suhdetta sitten, että sekin kun on ollut vasektomia tehty miehelle, on estänyt isäksi tulemisen - ja tällä mun miehellä on vasektomia tehty. Siis päin mun naamaa FLIRTTI! No seuraillaan sitten, tuleeko vastaan hänelle miestä, jonka kanssa lapsi. Olutta se nainen kyllä juo ja avoimesti puhui krapuloistaan. Itse en juo alkoholia - ja sillä keinoin sainkin haastattelun rokkarilta, joka myös oli alkoholista luopunut. Aiheeni oli alkoholi ja tunteet ja sain lausunnon, että ALKOHOLI TAPPAA LUOVUUDEN JA TUNTEET. Ollaan ehkä menossa miehen entisen teatterin (hän on MS-taudin vuoksi luopunut teatterista) pikkujouluihin, saa nähdä onko mies sitten luopunut alkoholista. Ehkä ei. 

....jos mies tuntuu löytävän kaveripiiristään jonkun toisen, jonka hän haluaisi tyttöystäväkseen, niin on minun puolestani vapaa menemään. Minulla on Pakistanissa rikostoimittaja, joka muutamia vuosia sitten halusi tahtoi mennä naimisiin kanssani ja on vielä vapaana - ja minulla siis nyt saman alan eli journalistiikan koulutusta. 

Mutta tällä hetkellä minä vielä haaveilen siitä, että saisin häneltä kihlasormuksen. Vaikka luonteeni on kyllä sellainen, että jos siitä häitä suunniteltaisiin, niin jos aika on 1/2 vuotta, niin minä juuri edeltävänä iltana ilmoitan, että se on sitten loppu NYT.