Minulla oli seurustelukumppani, kun olin 19 - vuotias. Hän oli töissä Saloran tehtaalla tekemässä puhelimia ja ohjasi teatteriryhmää, jossa olin. Jälkeenpäin hän on sanonut, että suhteemme loppui sen vuoksi, kun tavallinen elämä ja kotityöt eivät kiinnostaneet minua. Silloin 1980-luvun lopulla hän sanoi sen ääneen, että naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä. 

Ei ole.

Ei ollut silloin, eikä ole nyt.

Lisäksi hän leimasi minut huonoksi naiseksi, kun hänen teatteriryhmänsä kustantamalla teatterileirillä minulla oli rakkaus/seksisuhde vanhempaan ihanaan mieheen. Ihan äskettäin hän kirjoitti minulle, että olin silloin vain seksin perään, että ei sitä kaikkien tarvitse antaa itseään panna. Ei lähetä minulle enää vastaavanlaisia viestetjä, koska ei ole enää facebookystäväni, vaan on estetty lähettämästä viestejä minulle. Hänellä itsellään oli läjä pornoelokuvia, joissa oli aasialaisia naisia. Niitä hän antoi muiden ryhmäläisten katsoa, kun me menimme toiseen huoneeseen nukkumaan. Hänellä oli ollut suhde 11 vuotta vanhempaan naiseen joka oli samassa teatteriryhmässä, ja suhde jatkui sen jälkeen kun meidän seurustelumme päättyi - se suhde on kestänyt nyt lähes 30 vuotta. Kerroin äskettäin, että eräs teatteriryhmän jäsen olisi tahtonut seksiä kanssani, ja se jäi vain siitä vaille, että minä en tahtonut. Vastaus ei ollut, että olipa kiva kun olit uskollinen, vaan:"Sehän yrittää kaikkia." 

Pikkuisen ärsyttää ajatus, jos tämä nykyinen mies olisi samanlainen, mutta nykyisin minä olen itsenäisempi, enkä tarvitse sitä rakkautta samalla tavalla kuin nuorena. Yksi syy tähän on se, että minulla on 12 - vuotias lapsi. Tässä suhteessa ei tarvitse pelätä, että rakkaus tai suhde loppuu. Ja lapsi on tuhannenkertaa enemmän kiinnostunut minusta ja asioistani kuin mieshenkilö - vaikka lapsestakin tulee kyllä mies, koska hän on poika.