Mies Tampereella ei ollutkaan olltu kyllästynyt minuun vaan hänellä päivastoin oli ollut ikävä minua, eivätkä puhelinsoitot sitä ikävää olleet lieventäneet. Ja tunsi yksinäisyyttä. Ja niinpä hän tuli luokseni sovitusti käymään Helsinkiin ja menimme kahville, hän söi sämpylän. Avasi vakavan keskustelun.

Hän tahtoo muuttaa Helsinkiin luokseni. Ja Helsinkiin hän muuttaa, kun tahtoo. Muutan omia suunnitelmiani. Olin ajatellut opiskella Tampereeen yliopistossa taidefilosofiaa, mutta koska asumme Helsingissä, teen Jyväskylän avoimeen  yliopistoon kirjoittamisen perusopinnot. Tavoitteeni on päästä opettamaan - siis opettamaan kirjoittamista. Olen naimisissa ollessa opiskellut opettajan pedagogiset opinnot. 

Mies on sairaseläkkeellä MS-taudin vuoksi, minä bipollarihäiriön vuoksi. Uskon, että molemmat vieläkin pidämme kulttuurista. Hän meni äitinsä kanssa teatteriiin, kun oli 12 - vuotias, minä kun olin 5 - vuotias. Kun olin 7 - vuotias harrastajaryhmämme ohjaajana oli teatterialan professori. Ja mies on opiskellut teatterin- ja draamantutkimusta ja huom., käynyt Viita-akatemian Tampereella. Joten hänkin tietää kirjoittamisesta jotain, uskon että voi olla tukena - ehkä ei kriitikkona, mutta henkisenä apuna.