maanantai, 26. marraskuu 2018

vanha suola EI janota

Minulla oli seurustelukumppani, kun olin 19 - vuotias. Hän oli töissä Saloran tehtaalla tekemässä puhelimia ja ohjasi teatteriryhmää, jossa olin. Jälkeenpäin hän on sanonut, että suhteemme loppui sen vuoksi, kun tavallinen elämä ja kotityöt eivät kiinnostaneet minua. Silloin 1980-luvun lopulla hän sanoi sen ääneen, että naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä. 

Ei ole.

Ei ollut silloin, eikä ole nyt.

Lisäksi hän leimasi minut huonoksi naiseksi, kun hänen teatteriryhmänsä kustantamalla teatterileirillä minulla oli rakkaus/seksisuhde vanhempaan ihanaan mieheen. Ihan äskettäin hän kirjoitti minulle, että olin silloin vain seksin perään, että ei sitä kaikkien tarvitse antaa itseään panna. Ei lähetä minulle enää vastaavanlaisia viestetjä, koska ei ole enää facebookystäväni, vaan on estetty lähettämästä viestejä minulle. Hänellä itsellään oli läjä pornoelokuvia, joissa oli aasialaisia naisia. Niitä hän antoi muiden ryhmäläisten katsoa, kun me menimme toiseen huoneeseen nukkumaan. Hänellä oli ollut suhde 11 vuotta vanhempaan naiseen joka oli samassa teatteriryhmässä, ja suhde jatkui sen jälkeen kun meidän seurustelumme päättyi - se suhde on kestänyt nyt lähes 30 vuotta. Kerroin äskettäin, että eräs teatteriryhmän jäsen olisi tahtonut seksiä kanssani, ja se jäi vain siitä vaille, että minä en tahtonut. Vastaus ei ollut, että olipa kiva kun olit uskollinen, vaan:"Sehän yrittää kaikkia." 

Pikkuisen ärsyttää ajatus, jos tämä nykyinen mies olisi samanlainen, mutta nykyisin minä olen itsenäisempi, enkä tarvitse sitä rakkautta samalla tavalla kuin nuorena. Yksi syy tähän on se, että minulla on 12 - vuotias lapsi. Tässä suhteessa ei tarvitse pelätä, että rakkaus tai suhde loppuu. Ja lapsi on tuhannenkertaa enemmän kiinnostunut minusta ja asioistani kuin mieshenkilö - vaikka lapsestakin tulee kyllä mies, koska hän on poika. 

perjantai, 23. marraskuu 2018

Menee hermot

Nyt menee hermot, mies ei ehkä kuitenkaan ole lähdössä Helsinkiin luokseni asumaan, koska "voi olla, että meillä menee niin hyvin, kun emme koko ajan ole toistemme kanssa, vaan välillä olemme erillämme." Tämä soutaminen ja huopaaminen syö hermot, koska minä jo katselin, mitä saisimme asumistukea, jos asuisimme kaksin. Ensi kuun olemme lähes kokonaan samassa paikassa yhdessä, joten se on hyvä aika seurata, jos käymme toistemme hermoon.

Kyseessä ei ole prinssi uljas. Kyseessä ei ole kotioloissa edes kauhean sharmantti mies. Mutta kun hän pistää nahkatakin päälle ja menee "ihmisten ilmoille" - hän on ihana. Teemme ruoat yhdessä. Katsomme tv-sarjoja yhdessä, sillä elokuvia hän ei halua katsoa. On kulunut vuosi. Ja se tuntuu tästä perspektiivistä hirveän lyhyeltä ajalta. En tiedä mitä on tulossa. En voi suoraan ehdottaa, että parin vuoden kuluttua minä voisin muuttaa Tampereelle opiskelemaan filosofiaa. Sillä kevät menee journalismin parissa AMK:ssa ja seuraavana vuonna aioin tehdä loppuun draamapedagogiikan avoimeen yliopistoon, sillä se on kesken. Sitten filosofia, sillä olen kandi, pääaineena filosofia. 

Mutta hän kuitenkin siirsi patjansa sängystä lattialle ollakseen nukkumassa vieressäni.
Ehkä häntä pelottaa, jatkuuko yhteinen tulevaisuus, vai loppuuko kesken. Yksi tyttöystävistä oli jättänyt hänet heti seksin jälkeen. Epäili, että oli ollut liian pieni miehenelin. Ajattelin, jos pelkää, että minä jättäisin jostain syystä. Tai että hän kyllästyisi minuun.

Jos, niin minulla on se rikostoimittaja. 

perjantai, 23. marraskuu 2018

Muutto yhteen?

Olen nyt vuoden päivät kulkenut Helsingistä Tampereella n. 1 krt / kk:ssa miehen luona. Ja tällä kertaa hän nosti patjansa ja siirsi sen lattialle minun patjani viereen ollakseen vieressäni lattialla. Ja sitten, kun valot oli sammutettu, hän alkoi puhmaan, että voisi muuttaa luokseni Helsinkiin. Hän oli miettinyt sitä yksin ikävissään täällä Tampereella. Aiemmin hän on vähän ollut sitä mieltä, että ei voi muuttaa, koska asui Helsingissä lukioaikana (ilmaisutaidelukio) ja oli silloin sen verran yksinäinen ja ahdistunut ja kaupunkikin ahdisti. Mutta minulla olisi nyt sopivan kokoinen asunto, johon muuttaa. 

Asia on nyt ilmassa, jäämme pohtimaan sitä, että tuntuuko vielä ensi kuussa samalta.

Mukava tunne, että toinen kaipaa ja ikävöi.
Ja minä RAKASTAN häntä, se on selvä.

En silti tiedä, muutanko vähän pienempään saadakseni asumiskuluja pienemmäksi meille kahdelle.

 

maanantai, 12. marraskuu 2018

Tuhma nainen?

On minulla toki pieni syyllisyyden tunne, että mietin vaihtoehtoista tulevaisuutta vaikka on ihana suomalainen mies, mutta vain sen varalle, että mies tykästyy lukuisiin naisystäviinsä ja tahtoo vaihtaa kumppania. Sen perusteella, mitä hän on elämänhistoriastaan kertonut, niin ei vaikuta siltä vaan on antanut mielikuvan, että on uskollista laatua. "Uskollista" - ei meillä ole seksiä ollut. Mutta itse ymmärrän tuon käsitteen pikemminkin niin, että hänen naisystävänsä eivät tule loukkaamaan minua, kun ovat tunteneet toisensa pitempään kuin minä hänet. Toisaalta: vaikka ei samassa kaupungissa asuta, vaan minä Helsingissä ja hän Tampereella, niin olemme kuitenkin olleet paljon toistemme kanssa. Eikä tämä välimatka haittaa. Joka päivä ollaan puhelimessa ja joskus Skypessä. En tiedä, onko se minun herkkyyttä vai mitä, mutta joskus mukamas aistii sellaisen ilmapiirin, että toinen nainen tuntuu sanovan, tykkääthän sä musta. Tämä yksi runoilija kokonaan unohti, että tässä on parisuhde ja sitä vasektomiaa surkutteli tyyliin, että muuten hän kyllä olisi ollut seurustelevaa, just sun kans - koska en usko, että hän tunsi montaa muuta samankaltaisessa biologisessa asemassa olevaa, joka ei pysty lasta siittämään. (olen monta kertaa kertonut tätä tarinaa, mutta kun se oli minun mielestäni niin röyhkeää. Miehelle en ole viitsinyt sanoa mitään). 

Minä en ole ollut sellainen ihminen, joka käy 3 kertaa treffeillä, ennen kuin edes suutelee. Tähän historiaan suhteutettuna on outoa, että nyt olen suhteessa, jossa seksiä ei ole. Jos on, niin minä olen yksin. On niin paljon enenmmän hänessä, mitä tahdon tuntea. Tuntuu, että hän on se, jota olen etsinyt. Hän olisi lukioikäisenä kuulunut minun sosiaaliseen piiriini (tuskin olisi ihastunut). Hän olisi ollut toisella paikkakunnalla samassa teatteriryhmässä kuin minä, yhtä intohimoisena, ja tuskin olisi minuun ihastunut. Hänen kanssaan olisin samaan aikaan opiskellut teatterin- ja draamantutkimusta, sillä ostin pääsykoekirjan samana vuonna kuin hän, mutta en mennyt valintakokeisiin, enkä lukenut kirjaa. Hän on opiskellut niitä asioita, joita minä olisin halunnut. Hän tietää niistä. Ei me paljon jutella, mutta uskon vähän telepaattiseen yhteyteen, koska hänen seurassaan katson tv-sarjoja ihan eri tavalla, analyyttisemmin. 
 

 

lauantai, 10. marraskuu 2018

Tulevaisuus...?

Minua kiinnostaisi muuttaa miehen luo Tampereella ja opiskella filosofia loppuun maisteriohjelmassa. Se veisi 2 vuotta, mutta ottaisin kyllä selvää, että voisiko sen tehdä pidemmässäkin ajassa, koska haluan varautua siihen, että en saa mitään hypomaniaa / maniaa, joka tulee ihan vaan stressistä, aivot menee ylikierroksille, eikä mieli enää hallitse sitä hommaa ja sitten menee kaikki överiksi. Toisaalta, minulla ei ole tämän 12 vuoden aikana ollut hoitajien havaitsemaa maniaa ollenkaan. Jep "hyvä hoitohan" se on, eikä väärä diagnoosi. 

Pistin ajatukseni, että haluan Tampereelle opiskelemaan facebookiin, enkä suoraan sanonut sitä miehelle.