keskiviikko, 5. helmikuu 2020

Matalalentoa

Vaikuttaa siltä, että hän on kyllästynyt minuun. Koko ajan riittää jotain kritiikkiä. Tänään avasin mielessäni mahdollisuuden erota hänestä, mitä en todellakaan mielelläni tekisi, mutta miten elää jonkun sellaisen kanssa, joka ei pidä minusta.

Aluksi sain kuulla hänen entisestä tyttöystävästään paljon. Nimi toistui viikosta viikkoon muisteloissa. Nyt ei ole tullut mitään sanottavaa hänestä (tuottajana eräässä teatterissa), mutta uskon, että jos hän vertaa meitä kahta, tuo toinen nainen saa suuremmat pisteet. 

Hän sanoi siivoamisesta, mutta mielenosoituksellisesti ei sitä tee, koska en enää jaksa yrittää miellyttäää yhtäkään miestä. 

keskiviikko, 22. tammikuu 2020

Hieman reflektiota blogista

Vilkaisin hieman, että mitä olen kirjoittanut tähän blogiin. Hämmästyin, kun huomasin, että olen aloittanut tämän jo tammikuussa 2018! Itsellä oli mielikuva, että olen pitänyt tätä jotain pari kolme kuukautta. Tähän on siis dokumentoitu todella pitkältä ajalta, mitä meille on tapahtunut. Mutta lukijoita minulla ei olekaan paljoa. Toisaalta päivityksiä tulee sen verran vähän, että kuka jaksaa jäädä seuraamaan, että milloin on tullut lisää tekstiä. Minulla on useampi blogi, siksi kai päivityksiä on vähän. Tuolloin 2018 tammikuussa en vielä ollut opiskelemassa journalismia Haaga-Helian avoimessa AMK:ssa. Sekin vaikuttaa siihen, mitä nyt ajattelee nettiin kirjoittamisen tavasta. 

tiistai, 21. tammikuu 2020

Epävarmuus

Huomaan käyttäytyväni kuin äitini, kun hän piti huolta isästäni, joka oli alkoholisti. Huomaan pelkääväni vähän tulevaisuutta, koska kukaan ei pysty sanomaan, kuinka miehen sairaus etenee, tuleeko täysi invaliditeetti ja milloin.

Luen suomen kieltä, opiskelemisesta saan voimaa. Uuden oppimista voin soveltaa siihen "harrasteeseen", jota teen, eli kirjoitan. (Tarkistin muistiinpanoistani, että tuohon edelliseen lauseeseen tuli eli-sanan eteen pilkku.) Toivon, että pääsen myös joskus opettamaan luovaa kirjoittamista. Voin tehdä suomen kielen opinnot ja kirjoittamisen opinnot. 

En tiedä, saanko miestäni mukaani harrastukseen, joka on teatteri-improvisaatiotyöpajassa käyminen. Paja on tarkoitettu kuntoutujille ja hän menee joukon mukana ihan hyvin niin, että ei tarvitse pysytä "normi-ihmisen" suoritukseen. Väsyminen, hitaus ja huojuminen sallitaan. Mutta voi olla, että hän ei halua tullakaan tuon tasapaino-ongelman vuoksi.

perjantai, 3. tammikuu 2020

Takapakkia

Tänään, jo heti aamusta, mies ihmetteli että mökötänkö minä, kun olin niin hiljaa. Ilmeisesti hän ei itsekään tiedä, että mitä lopulta tahtoo. Mutta muutenkin mies oli tänään iloisempi kuin eilen ja oli sitä mieltä, että tästä tulee parempi vuosi kuin aiemmista. Ja minä opettelin käyttämään miedän uutta älytelevisiota. Onnistuin katsomaan puhelimen appsiin otettua scifisovellusta, jossa on paljon vanhoja scifileffoja Amerikasta. 

perjantai, 3. tammikuu 2020

Käskyjä

Mies tahtoo, että olen enemmän hiljaa kuin että puhuisin. Mieheen ei saa myöskään koskettaa. Viime päivinä on tullut monta asiaa, mistä mies ei ole tykännyt. Olen ajatellut, että jos häntä kiinnostaisi se, mitä teen, mutta ei kiinnosta. Hiljaa oleminen tuntuu pahalta. Hiljaa oleminen tuntuu siltä, kuin olisin vihainen hänelle. Ja kun olen muutaman päivän hiljaa, olen vihainen siitä, että minun täytyy olla hiljaa. 

Minä en ole onnellinen nyt. Minä ajattelen, miltä tuntuisi erota. Olisinko onnellisempi sitten? Ensin ajattelin, en olisi koska oma sairauskin pysyy paremmi hallinnassa, kun ollaan yhdessä. Mutta sitten tuntuu, että saisi mennä. Kestäisin eron kivun aika helposti.