torstai, 18. lokakuu 2018

"Rakastan sinua rakkaani"

Käytiin tarinaillassa kuuntelemassa tarinoita. Siellä oli Tommi Vänni, sokea stand up mies ja esitti todella hyvää tavaraa. Persoonallinen, herkkä, avoin, hauska ja juuri sillä mustalla tavalla, joka rikkoo ihmisten ennakkokäsitykset jostain ongelmasta - sokeudesta, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, sokeritaudista, masennuksesta etc. Myös naisrunonilija Venla esiintyi - kysyi sitten, että onko kellään ollut sellaista yhteyttä siihen toiseen, vastakkaista sukupuolta olevaan ihmiseen. Oli - minäkin nostin käteni ja oikein hihkuin, että minut huomattiin. Miespuoliso ei nostanut kättä. Hän kertoi bussissa kotimatkalla, että hän oli miettinyt sitä sielunsisaruutta - ja minä olin ajatellut sitä seksihommaa, vaikk näiden 15-18.10. välisinä päivinä on monta kertaa mennyt ajatukset yhteen. Minä ja hän olemme ajatelleet samaa asiaa yhtäaikaa, kun tehdään jotain. Mutta ehkä hän ei ole sitä niin huomannut, koska minä olen sitä sanonut, että nyt nyt meni yksiin ja hän kuulee sanani, mutta ei tunne tuntemuksiani.
 
Usutin häntä puremaan korvaani ja hivelemään parralla kaulaa. Se onnistui ja siitä tulee niin hyvä olo. Väreet menee jalkoihin asti ja tulee olo, kuin olisi kuumana kesäpäivänä käynyt viielässä vedessä, mistä pidän tosi paljon. Voi olla, että meillä ei koskaan ole seksiä, mutta se ei haittaa minua. Olen tarpeeksi monta kertaa seurustellut miesten / poikien kanssa, joiden kanssa seksi on ollut ihan kamalaa jyystämistä, ei tunnu missään ja olen itsetyydyttämisen opetellut Sex and the City tv-sarjaa katsomalla. Että on se nautinto sallittua naisellekin. 

Se on aika jännä tunne kun on tuntenut ihmisen jo vuoden verran ja ollut parisuhteessa ja silti tuntuu, että tämä on vasta alussa tämä "juttu". Että on niin paljon vielä mitä voi toisesta oppia ja toiseen tutustua ja keskustelut syvetä. Niitähän meillä on, keskusteluja. Tälle huojuvalle miehelle sanoin, että olen hänen tukirakkaansa - minä tiedän, miten hän voi jatkaa niiden asioiden tekemistä, joita hän on tehnyt ennen sairastumistaan. Entinen 10 vuoden ajan tyttöystävän ollut erään teatterin toiminnanjohtaja ei ollut heidän kurssitapaamisellaan, mitä surkuttelin minäkin, että olisi voinut olla. Oman ex-poikaystävän pistin pois facebookista ystävistäni, kun kysyi lääkkeistä ja kysyi:"ONKO SULLA JOKU DIAKNOOSI" - ei se, että kysyy, mutta että tekee kirjoitusvirheen, se oli viimeinen nappi. Lisäksi mies hokee facebook viesteissään, että minun pitäisi olla enemmän lapseni kanssa ja vähemmän facebookissa - lapseni on huostaanotettu kun olin yksinhuoltaja ja minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Yksi oire on luovuus. Mutta uskon, että mieheni osaa sitä arvostaa ja ohjata. 
 
Että tämmöinen onni ja tällä iällä. Mies jolla on samantyyppinen lukio taustalla ja teatteria koko ikänsä. Mutta nyt ei missään kun on tämä MS-sairaus. Häntä minä rakastan, mutta jos hän päättää jättää minut, minä otan yhteyttä Pakistaniin ja siellä olevaan Crime Investigation Reporter-iin, joka tahtoi mennä naimisiin kanssani. Että en lähde mistään "uutta" etsimään, en jää itkemään perään. Toivon vain, että tämä mies maltaa olla erossa alkoholista. Minä en ole vuoden 2002 jälkeen käyttänyt kuin ehtoollisella kirkossa. Nyt lääkkeenä on levomepromazine, joka aiheuttaa hengenvaarallisen tilan, jos sitä käyttää alkoholin kanssa. 

Ja tänään hänelle sanoin, että rakastan häntä. Sanoin jo toista kertaa. Lyhyellä aikaa toista kertaa. 

tiistai, 16. lokakuu 2018

Siitä seksistä

Kävipä jännästi. Minä tulin Tampereelle miehen luo kissan kanssa. Kissa tykkää olla Tampereella ja sillä riittää katseltavaa, kun ikkunan takana on lintuja. Kissa on oppinut pyytämään ruokaa, ensin se ojensi tassun, jotta saa minut antamaan ruokaa lähemmäs sen suuta, nyt se vain haroo kohto, mutta ei kosketa. Ofelia syö sormista. Mies on saanut takin, jossa lukee Shakespeare, se on sadetakki. 

Uskon, että joku taidejuttu joskus tapahtuu vaikka ollaan tämmöisiä. Minä opettaja, hän teatterin- ja draamantutkimusta opiskellut. Minä kirjoittaja, hän ohjaaja - harrastelijota ollaan.

Illalla kävi hassusti. Minä olin ajatellut millaista olisi seksi hänen kanssaan. Hän aamulla kertoi, että oli nähnyt kuinka oli villisti seksiä harrastanut naisen kanssa, jonkun vaan naisen kanssa. Tämähän on hyvä uutinen, koska hän aiemmin sanoi,e että on varmaan seksinsä harrastanut, että ei enää - ja kun se MS-tautikin on

maanantai, 1. lokakuu 2018

Seurustelu jatkuu...

Seurustelun suhteen menee hyvin. Tuntuu, että miehessä on vielä monta koloa tutkittavana ja hän on yhtä ihana kuin alussa. Ehkä jopa ihanampi. Huomaavainen. Kohtelias. Naurtetaan paljon (vaikka hänellä dg keskivaikea masennus). Mies sanoi, että hän "välittää" - ja uskon, että tunne syvenisi, jos tehtäisiin joku taidejuttu, teatteria yhdessä. Hänellä on kuitenkin ne taidot. Ja se MS-tauti, se ei haittaa minua. 1 1/2 vuotta kävin mielenterveydenhoitajakoulua ja tieteyissä tilanteissa pieni hoitaja minussa herää eloon. 

Mutta tänään kadotin ensin lomapakon ja sitten vielä kotiavaimet, auts!

tiistai, 28. elokuu 2018

Onni tuli taloon

Kesä meni ohi. Onni tuli takaisin taloon. Mies meni puoleksitoista viikoksi Tampereelle ja minä menen perässä neljäksi päivää. Minulla alkoivat opiskelut ammattikorkeakoulun avoimessa, joten aikaa olla yhdessä on vähemmän. Rakas ja rakastettava mies on. Kävimme teatterissä Suomenlinnassa, mutta esitys oli pettymys. Kävimme Ruotsin laivalla eikä sekään ollut mikään huippuelämys. Nelosen Stand Up - kuvauksissa oltiin myös katsomossa Peacockissa. Kaksi eläkeläistä, molemmat alle 50 - vuotiaita. Meissä on sama henki kuin oli lukiossa, kumpikin taidelukiossa, mutta hän Helsingissä ja minä Kuopiossa 1980-luvulla. 

Minun täytyy etsiä uusi asunto, kaksio ja muuttaa sinne, en voi asua yksin 74 m2, jossa vuokra on 894€, rahani eivät vain riitä enää. Toivon, että lokakuun loppuun mennessä olen muuttanut. Mies ei tahdo muuttaa Tampereelta Helsinkiin, koska ei 1980-luvulla tykännyt asua stadissa, joten minä olen puolet ajasta kuin eläisin yksin. Paitsi että enää en etsi miehentapaista netistä, koska se juuri sopiva ja oikea minulle löytyi - ja uskon, että minäkin olen hänelle oikea, sillä kuinka moni kiva tyttö haluaa olla MS-tautia sairastavan ihmisen kanssa suhteessa niin että se ei haittaa häntä. Koska se ei haittaa minua. En turhaan opiskellut terveydenhoitolaitoksessa 1989-1990. Nautin, kun juttelemme ja minä saan hänet nauramaan, tiedän, että keskivaikea masennus ei ole tuhon syöveri hänelle. Stand Upissa Tohni vitsaili, että ei todellakaan pidä mennä avautumaan tällaisistä sukurasitteista, mutta minun tapauksessani mies ensitreffeille kertoi perheen skitsofreniat, adhd:t ja masennukset ja minusta se oli hyvä. Minusta nimenomaan se oli hyvä, minähän olin opiskelemassa mielenterveydeshoitajaksi - en valmistunut, lopetin kesken. 

Sosiologia
Yhteiskunta
Opettaminen - joudun luopumaan kirjoista, koska kaksioon ei mahdu tavaraa niin paljon. 

perjantai, 27. heinäkuu 2018

Käänne

Hellekö se on vai mikä kun tuntuu kiristävän välejä? Mies on sanonut, että ei pidä tyhmistä ihmisistä, mutta sitä minä vain en suostu sitä tyhmän leimaa ottamaan, mitä hän tuntuu joissain keskusteluissa tarjoavan minulle. Hän se tuntuu silloin tyhmä olevan ja tälläisessä ilmapiirissä, jossa kaikki tarjoamani asiat ja mielipiteet ovat vääriä, en halua olla ymmärtämässä, jos se oikea syyy tähän on hänen MS-tautinsa.

Kun en voi tietää milloin ja miten auttaa häntä. Miten osoittaa rakkautta, mitä kyllä tuntee koko ajan vähemmän, ihan siksikin, että hänen kanssaan ei voikaan keskustella, mitä ajattelin alussa kun tiesin, että hänkin on opiskellut yliopistossa. Ei : kun sanon asioita väärin. Olkoon sitten yksin ja tylsyydessä kun en kerran osaa sitä vaivaa minä parantaa. En yritä, vetäydyn ja annan hänen olla. Teen niitä asioita joita tahdon eli kirjoitan (romaania) ja luen englanninkielistä kirjallisuutta e-kirjoina, scifiä Google kirjasta ja Amazon Kindlestä ja etsin muuta luettavaa englanniksi Book review ja Book critics hakusanojen kautta, HS:stä ja Kiiltomadosta.

Ehkä tähän suhgeeseen löytyy uusi tasapaino. Toivon niin.