Minusta tuntuu, että olen alkanut kyllästyttämään miestä. Hän ei jaksa puhua kansani puhelimessa. Toinen puoli minusta haluaa kuitenkin uskoa, että asiat ovat vielä hyvin. Että nyt ollaan oltu sen verran kauan (yli vuosi) yhdessä, että voi ilmaista muitakin tunteita kuin orastavaa kiinnostusta. Tai, että se on sairaus, joka puhuu - ei jaksa. 

Enkä kai minä ole ihan tyytyväinen. Teatterin harrastaminen / tekeminen yhdessä olisi se, mikä on minun tavoite, mutta onnistuuko se? Ehkä sitten ei. Ja se tuntuu surulliselta.