Elävä parisuhde MS - tautia sairastavan miehen kanssa

VARO, KIRJOITUS SISÄLTÄÄ SEKSIÄ - trigger

2020-05-06T22:10:00+03:00

Seksiä? Ei meillä ole ollut. Ei meillä kaivata sitä. Monta kertaa miehen kanssa ollessa on seksi ollut melkein turhaa, koska eivät ne ole saaneet minulle, kun olin nuori, orgasmia. Kun tulin 30-vuotiaaksi, katsoin televisiosta SEX AND THE CITY -sarjaa ja opettelemalla opettelin itsetyydytyksen.

Mutta tänään mies tuli minua ihan lähelle, kun menimme nukkumaan ja oli niin ihanan lämmin iholtaan. Miehen ongelma ei niinkään ole MS-tauti vaan se, että hän uskoo, että hänen peniksensä on niin pieni. Että 10 vuotta hänen kanssaan yhdessä ollut kihlattukin sieti sitä vain vaivoin. Hänellä on niin vahva ote. Se on niin maagista, kun hän pitää minua kädestä kiinni - silloin kun olemme kävelyllä tai tänään sohvalla - kun hän ottaa otteensa pois minusta niin minusta tuntuu kuin olisin ansaan jäänyt jänis, minua pelottaa olla yksin, vaikka hän istuu tai kävelee siinä ihan vieressäni.

Oli meillä eräs tilanne. Menimme katsomaan hänen entisen ihastuksensa esiintymistä ja tämä lavarunoilija kysyi, että onko jollain parilla se olo kuin olisivat samalla aaltopituudella. Nostin käteni, sillä edellisenä iltana olin ajatellut nukkumaanmennessä, mitä seksuaalista tekisin hänelle. Ja hän kertoi aamulla nähneensä seksiunen. Mieheni ei nostanut kättä, mutta sanoi, että hän ei ollut ajatellut sillä tavalla. No, mutta jos nämä asiat osuvat hyvin yhteen, niin....

Menee taas hyvin miehen kanssa

2020-05-01T08:19:00+03:00

Muutama yö sitten tajusin säikähtää sitä, että mihin olen itseni TAAS pistänyt, kun miehen kunto joskus sitten heikkenee. Että miten ihmeessä pidän meistä molemmista huolen, kun hän invalidisoituu. Se oli iso säikähdys tuntemattoman edessä. Ensimmäinen aviomies oli turvapaikanhakija - eli miksi minä grilliyrittäjän tytär en osaa olla onnellinen tavallisen työtätekevän miehen rinnalla?
Mies tietää teatterialasta, josta olin kiinnostunut. Ja hän tajuaa asioita mitä minä teen. Hän on sen 30 vuotta tehnyt teatteria, mistä minä osan vain opiskelin, en ollut edes ylioppilasteatterissa. Hän on ollut Tampereen Viita-akatemiassa ja joku sellainen olisi kai sopiva minullekin. Mutta minä alan pitämään kirjoittamisryhmää vertaisohjaajana. Ja sitten kun minusta kirjoitetaan (naisten)lehdissä, minä en kerro kaikkea. Se loppu on luettavissa täältä. Sillä niin on ollut ajatukseni kaikista pahimmilla hetkillä, että "minusta tulee jotakin".

Arvatkaa mitä minä tein Vappuna 2020? Juttelin MUSTALAISEN kanssa. Puhelimessa, vessassa. Ja luimme hyvän iltarukouksen, joka oli sama meille molemmilla. Meillä ei ollut kotona maanantain paperilehteä, joten en voinut näyttää hänelle, että tämänniminen ihminen soitti minulle.

Matalalentoa

2020-02-05T18:07:00+02:00

Vaikuttaa siltä, että hän on kyllästynyt minuun. Koko ajan riittää jotain kritiikkiä. Tänään avasin mielessäni mahdollisuuden erota hänestä, mitä en todellakaan mielelläni tekisi, mutta miten elää jonkun sellaisen kanssa, joka ei pidä minusta.

Aluksi sain kuulla hänen entisestä tyttöystävästään paljon. Nimi toistui viikosta viikkoon muisteloissa. Nyt ei ole tullut mitään sanottavaa hänestä (tuottajana eräässä teatterissa), mutta uskon, että jos hän vertaa meitä kahta, tuo toinen nainen saa suuremmat pisteet.

Hän sanoi siivoamisesta, mutta mielenosoituksellisesti ei sitä tee, koska en enää jaksa yrittää miellyttäää yhtäkään miestä.

Hieman reflektiota blogista

2020-01-22T07:01:00+02:00

Vilkaisin hieman, että mitä olen kirjoittanut tähän blogiin. Hämmästyin, kun huomasin, että olen aloittanut tämän jo tammikuussa 2018! Itsellä oli mielikuva, että olen pitänyt tätä jotain pari kolme kuukautta. Tähän on siis dokumentoitu todella pitkältä ajalta, mitä meille on tapahtunut. Mutta lukijoita minulla ei olekaan paljoa. Toisaalta päivityksiä tulee sen verran vähän, että kuka jaksaa jäädä seuraamaan, että milloin on tullut lisää tekstiä. Minulla on useampi blogi, siksi kai päivityksiä on vähän. Tuolloin 2018 tammikuussa en vielä ollut opiskelemassa journalismia Haaga-Helian avoimessa AMK:ssa. Sekin vaikuttaa siihen, mitä nyt ajattelee nettiin kirjoittamisen tavasta.

Epävarmuus

2020-01-21T19:29:00+02:00

Huomaan käyttäytyväni kuin äitini, kun hän piti huolta isästäni, joka oli alkoholisti. Huomaan pelkääväni vähän tulevaisuutta, koska kukaan ei pysty sanomaan, kuinka miehen sairaus etenee, tuleeko täysi invaliditeetti ja milloin.

Luen suomen kieltä, opiskelemisesta saan voimaa. Uuden oppimista voin soveltaa siihen "harrasteeseen", jota teen, eli kirjoitan. (Tarkistin muistiinpanoistani, että tuohon edelliseen lauseeseen tuli eli-sanan eteen pilkku.) Toivon, että pääsen myös joskus opettamaan luovaa kirjoittamista. Voin tehdä suomen kielen opinnot ja kirjoittamisen opinnot.

En tiedä, saanko miestäni mukaani harrastukseen, joka on teatteri-improvisaatiotyöpajassa käyminen. Paja on tarkoitettu kuntoutujille ja hän menee joukon mukana ihan hyvin niin, että ei tarvitse pysytä "normi-ihmisen" suoritukseen. Väsyminen, hitaus ja huojuminen sallitaan. Mutta voi olla, että hän ei halua tullakaan tuon tasapaino-ongelman vuoksi.

Takapakkia

2020-01-03T16:57:00+02:00

Tänään, jo heti aamusta, mies ihmetteli että mökötänkö minä, kun olin niin hiljaa. Ilmeisesti hän ei itsekään tiedä, että mitä lopulta tahtoo. Mutta muutenkin mies oli tänään iloisempi kuin eilen ja oli sitä mieltä, että tästä tulee parempi vuosi kuin aiemmista. Ja minä opettelin käyttämään miedän uutta älytelevisiota. Onnistuin katsomaan puhelimen appsiin otettua scifisovellusta, jossa on paljon vanhoja scifileffoja Amerikasta.

Käskyjä

2020-01-03T00:35:00+02:00

Mies tahtoo, että olen enemmän hiljaa kuin että puhuisin. Mieheen ei saa myöskään koskettaa. Viime päivinä on tullut monta asiaa, mistä mies ei ole tykännyt. Olen ajatellut, että jos häntä kiinnostaisi se, mitä teen, mutta ei kiinnosta. Hiljaa oleminen tuntuu pahalta. Hiljaa oleminen tuntuu siltä, kuin olisin vihainen hänelle. Ja kun olen muutaman päivän hiljaa, olen vihainen siitä, että minun täytyy olla hiljaa.

Minä en ole onnellinen nyt. Minä ajattelen, miltä tuntuisi erota. Olisinko onnellisempi sitten? Ensin ajattelin, en olisi koska oma sairauskin pysyy paremmi hallinnassa, kun ollaan yhdessä. Mutta sitten tuntuu, että saisi mennä. Kestäisin eron kivun aika helposti.

Harrastuksia

2019-12-11T00:03:00+02:00

Meillä menee hyvin, koska minua hänen sairautensa, hänen invaliditeettinsä ei haittaa. Minä näen edessäni ihanan teatteri-ihmisen. Sellaiset eivät välittäneet. Ja minä etsin häntä, jotta voisin tietää, mitä hän tarvitsee. Hän tekee meille ihanaa ruokaa. Aloin kuunnella Soundin listaa, kun alussa kuuntelin hänen antamaansa musiikkia. Hän tiskaa, antaa hänen tiskata, jos hän jaksaa. Hän on minulle rakas. Hirvittävän rakas ja minä tahdon, että hän nauttii elämästään. Hän on suloinen. Hän on minun mieheni. Välillä hän on vähän nuukahtanut, mutta sitten kun on virtaa, hän on taas energinen ja ihana.

Ja minä? Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Stressi tuo hypomanian ja hoitamattomana manian. Mutta minulla on lääkkeet ja ne vievät kärjet pois huipuista ja masennuksesta. Miehellä on mielialalääke masennukseen ja seksielämää meillä ei ole. Tai meillä ei ole yhdessä. Minulla on. Yksin on. Seksi on tärkeä osa elämää. Valitettavasti kumpikaan meistä ei parana, mutta voimme koettaa tehdä päivistämme niin mukavia yhdessä kuin vain voimme. Lämmintä, läheisyyttä (no, hän vähän kavahtaa läheisyyttä, mikä lie, äitikö?) tavallista arkipäivää ja minun harrastuksiani, kirjoittamista ja teatteria, jonka esitys lienee maaliskuussa tai huhtikuussa. Ja opintoja, teen suomen kielen perusopinnot avoimeen yliopistoon, nimenomaan kirjoittamisen takia. Toivon, että joskus voisin tehdä jotain opettajan hommia, opettaa kirjoittamista. Luovaa kirjoittamista. Minulla on suunnitelmia.

Hää-Kihlat

2019-12-06T22:39:00+02:00

Kävimme Hämeessä avomiehen serkun lakkiaisissa. Tuli mieleen, että siellä on vanhoja ihmisiä, jotka eivät muuten ole osallistueet perheen elämään (sukulaisia) ja sitten vain juhlissa näkevät ja otetaan sukualbumiin kuvat. Mies ei vielä tarvitse apua pahemmin, hän tekee kotona ruoat ja siivoaa sen minkä jaksaa. 17.12. on vuosipäivä ja minä ostan harrasteryhmästä tullessa kukan ja siivoan keittiön pöydän niin, että kukka ja maljakko mahtuvat pöydälle. Punainen ruusu. Tai neilikka. Tykkään neililoista. Pitää katsoa, minkähintaisia kukkia on kukkakaupassa, joka tapauksessa sinne kukka tulee. Kyselin avomieheltä hänen kihloissa olemisistaan ja mies arvasi, että minä - - - kihloihin tahtoisin, että senkö takia, kun en koskaan ole ollut kunnolla kihloissa. Olen siis ollut naimisissa, mutta en kunnolla kihloissa. Olisi se mukava, jos avomiehen kotiväki ja sukulaiset tahtoisivat JUHLIA HÄITÄ. Että se se vasta olisi, mutta semmoinen on kallista. Saavat siis minun puolestani haluta, vaikka olen minä miettinyt, missä voisin hääjuhlat viettää, avomiehen ystävien kesken: siellä missä lapsuudessa vietin parhaimmat hetket, isän teatteriharastuksen takia.

Uusi TV

2019-11-13T15:10:00+02:00

Teemme ensimmäisen yhteisen ostoksen. Ostamme uuden äly-television DNA:lta. Maksamme sen osamaksulla 13,90 € / 36 kk. Postilakosta johtuen emme tiedä, koska sen saamme. Tapasimme 2 vuotta ja 5 päivää sitten ensimmäistä kertaa kasvokkain. Kaikki on sujunut hyvin ja meillä on toistemme kanssa hauskaa, joskaan hän ei minuun suoranaisesti rakastunut ole. Minua kiehtoi hänessä eniten se, että hän on yliopistossa opiskellut teatterin- ja draamantutkimusta ja sen vuoksi uskon hänen ymmärtävän minua ja niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä, siis teatteria ja kirjoittamista. MS-tauti ei paljon elämässämme näy. Mies tekee ruokaa, koska hänen tekemänsä ruoka on selkeästi parempaa kuin se, mitä minä teen. Ja mies on sairauseläkkeellä, eli ei käy töissä. Itse harrastan paljon, käyn mielenterveysyhdistyksen kirjoittajaryhmässä ja toisessa, myös mielenteveyskuntoutujien hyvinvoinnin vuoksi olemassaolevan ryhmän teatteri- ja kirjoittajapajoissa.

Rahaa meillä on vähän. Rahat on aina lopussa, koska meillä ei ole kuin kahdet eläkkeet. Lapsi käy joka toinen viikonloppu ja kerran viikossa keskiviikkoiltapäivisin. Välillä tulee hirveä ikävä lasta ja jos ei olisi miestä, niin suunnittelisin ihan varmasti itsemurhaa ja olisin jo yrittänyt sitä.